Background Image
Previous Page  17 / 32 Next Page
Information
Show Menu
Previous Page 17 / 32 Next Page
Page Background

Ota

VIHERRISKI

todesta

Irene Vänninen (selin) veti ViherRiski-

ryhmän kokoukset. Viimeisessä palave-

rissa olivat mukana muun muassa Kari

Selonen, Jaani Turunen, Monica Äijälä,

Aki Männistö ja Jukka Tegel. Vännisen

olkapään takana Paula Lilja.

Ei siis nettiin

hautautuvia

pdf-ohjeistoja,

vaan elävä,

yhdessä koottava

tietopankki.

Kasvinterveysvastuut viheralalla ovat olleet hajallaan. Kukaan ei ole oikein

älynnyt, halunnut tai pystynyt ottamaan riittävää vastuuta. Viherriski-hanke

on tänä syksynä valottanut alalle, että kaikkien on huolehdittava kasvin-

terveydestä – yhdessä ja avoimesti. Hankkeen myötä Eviran rooli on

muuttumassa poliisista valmentajaksi.

TEKSTI JA KUVA: ELINA VUORI

S

yksyn mittaan viheralan

väkeä on pohtinut alan

kasvinterveysasioita vii-

dessa päivän pituisessa

tapaamisessa ViherRiski-hank-

keen muutoslaboratoriossa. Mu-

kana on ollut kaikkiaan 85 ihmis-

tä edustaen esimerkiksi kuntia,

viranomaisia, tutkimusta, suun-

nittelua, kauppaa, taimistovilje-

lyä, koulutusta ja myös puutar-

haharrastusta.

Asioita on saatu nostettua hy-

vin esiin, eri osapuolet ovat saa-

neet melko kattavan käsityksen

toistensa toiminnasta ja suuntavii-

vat jatkotoiminnalle ovat selvillä.

– Monet ovat miettineet näitä

asioita itsekseen, mutta aika ja

voimat eivät ole riittäneet niiden

edistämiseen. Nyt ihmiset ovat

kiitelleet tätä prosessia, ja tun-

tuu, että saamme asioita eteen-

päin, kertoo hankkeen vetäjä

Ire-

ne Vänninen

Lukesta.

Tasapuolisuutta kohteluun

Yhä vielä monet ovat ajatelleet,

että kyllä Evira hoitaa kasvinter-

veysasiat, eikä meidän tarvitse

huolehtia. Muttamaa- jametsäta-

lousministeriön asetukset jo syk-

syltä 2012 velvoittivat taimituotta-

jat omavalvontaan. ”Taimiaineis-

ton laatuun vaikuttavat tuotanto-

järjestelmän kriittiset vaiheet” on

selvitettävä ja niitä on seuratta-

va. Määräyksen jalkauttaminen

on kuitenkin jäänyt puolitiehen.

Myökään tasapuolisuus ei oi-

kein toteudu. Esimerkiksi taimis-

tot maksavat Eviran tekemistä tar-

kastuksista, mutta kaupan toimi-

jat eivät. Läheskään kaikki tuhoo-

jatapaukset eivät kuitenkaan pal-

jastu heti, vaan ehkä vasta taimen

lopullisella kasvupaikalla.

Käytännössä monet muut sei-

kat kuin kasvinterveyden korosta-

minen ovat vaikuttaneet taimien

hankintaan viime vuosina, mer-

kittävimpänä ehkä taimien hin-

ta. Suoraan ulkomailta työmaille

tulevia kasveja ei välttämättä ole

katsonut kukaan ”sillä silmällä”

ennen istutusta.

Lisätöitä Eviralle

Ydinkysymys viherriskin hallitse-

miseksi on oikean tiedon kerää-

minen, sen jäsentäminen ja en-

nen kaikkea sen jakaminen alan

toimijoille. Tarvitaanmyös koko

ketjulle selvät ohjeet ja tiedot siitä,

mitä pitää tehdä jamitä tapahtuu,

jos ja kun jotain epäilyttävää löy-

tyy. Asia pitää saada konkreetti-

seksi jokaiselle toimijalle.

Tietoa on jo monilla tahoilla:

Eviralla, tutkijoilla, taimistovil-

jelijöillä, viheralueiden hoitajil-

la, mutta myös yllättävillä suun-

nilla, kuten hyönteis- ja puutar-

haharrastajilla.

– Meidän tarkastuslistallam-

me on viitisenkymmentä taimi-

aineistotuhoojaa. Potentiaalisten

listalla on vielä saman verran li-

sää,

Paula Lilja

Evirasta kertoo.

Nämä listat olisi hyvä olla jo-

kaisen toimijan tiedossa, mutta

kuinka moni meistä ne osaisi tun-

nistaa? Siksi tarvitsemme hyvät

tulkit avuksi.

Viimeisessä työpajassa tu-

li esiin myös, että ulkomaisten

toimijoiden järjestelmiin on vai-

kea luottaa. Jos erässä on kasvi-

passi ja leimat kunnossa, voiko

siihen luottaa? Ryhmässä epäil-

tiin, että meille saatetaan toimittaa

huonoja eriä, jos tiedetään, että

täällä kasvintuhoojat jäävät huo-

maamatta. Tätäkin ongelmaa toi-

miva ja tietävä ketju helpottaisi.

Toivottiin myös, että Evira

markkinoisi palveluitaan. Vie-

railuluennot esimerkiksi kou-

luihin toisivat tietoa ketjun al-

kupäähän. Nyt niitä kysytään yl-

lättävän vähän.

Ketju haltuun virtuaalisesti

Kokoontumisten, kotitehtävien ja

työpajojen jälkeen tuloksena on

paitsi paljon uusia kontakteja alan

sisällä ja laajentuneita näkemyk-

siä, myös ehdotus virtuaalisen vi-

herketjun rakentamiseksi. Se toi-

misi alustana tiedon jakamiselle.

– Ei siis nettiin hautautuvia

pdf-ohjeistoja, vaan elävä, yh-

dessä koottava tietopankki. Juu-

ri sellaista osallistujat toivoivat

ja ideoivat, Vänninen korostaa.

Tuloksena olisi nettipohjainen

tieto-, yhteistyö- ja oppimisalus-

ta, joka palvelisi viheralan kas-

vinterveysriskien hallintaa. Mal-

liviherketjussa kasvinterveysris-

kit olisi hyvin hoidettu. Eri osia

muuttamalla – vaikka tilaamal-

la taimet netistä – näkisi, kuinka

riskit muuttuvat.

Työryhmässä lensi myös sel-

laisia ajatuksia kuin ”tuholaisa-

gentti”, joka alueellisesti tarkkai-

lisi kasvustoja ja tekstiviestihäly-

tysjärjestelmä tai RSS-syöte säh-

köpostiin löydöksistä. Ideoitiin

myös vastuullisuusmerkkejä tai

-todistuksia, joihin sisältyisi myös

kasvinterveydestä huolehtiminen.

Voisiko Kestävästi Kotimainen

-merkki toimia sellaisena?

Ensi vuosi on vihervuosi, ja se

antaa hyvän pohjan jatkaa työtä.

– Nyt mukana ryhmissä oli-

vat pääasiassa ne, joille kasvinter-

veyskysymykset ovat jo tärkeitä.

Heidän tietämyksensä ja idean-

sa olivat korvaamattomia. Seu-

raava haaste on löytää ja saada

mukaan myös ne, joille asia on

vieläkin vieras, Vänninen sanoo.

ViherRiski-hankkeeseen on kuulunut

neljä osatyötä: 1) Muutoslaboratorio

2) Taimimateriaalin terveyden varmis-

taminen 3) Puisen pakkausmateriaalin

mukana leviävien tuhoojien riskialuei-

den tunnistaminen ja 4) Hollaninjala-

vantaudin riskinarviointi.

Jos haluat vielä mukaan hankkeen

toiseen vaiheeseen, jossa toteutetaan

ideoituja ratkaisuja, ota yhteyttä

irene.vanninen@luke.fi

20 | 2015

PUUTARHA

&

KAUPPA

17